Blogi on ollut pitemmän aikaa vähän unholassa, joten laitetaanpa nyt jotain kuulumisia talven tapahtumista. Kilpailurintamalla on jatkettu hiljaiseloa, sillä tammikuun alun kilpailuhaaveet vesittyivät siihen, että hevosiin iski virus, joka kiersi lähes kaikki - varsoilla oli korkeaa kuumetta ja syömättömyyttä, aikuisilla lievää lämpöä, syömättömyyttä ja jälkitautina rupea jaloissa. Onneksi tauti meni suhteellisen nopeasti ohi ja  peruskuntoajoa on hevosilla ajettu nyt, kun olosuhteet ovat olleet siihen mitä mahtavimmat. Tammikuun paukkupakkaset vahvistivat jäätä, joten sinne on päässyt hyvin ajamaan ja luntakin on ollut juuri sopivasti. Eilen ajoimme Urmaksella ja Karellilla ensimmäisen kerran vähän kovempivauhtisempia vetoja suoralla ja varsinkin Urmas antoi sellaisia merkkejä, että muutaman hiitin jälkeen voidaan toivottavasti ottaa jo kilpailukutsut esille. Urmaksella oli kaviossa jotain häikkää, mikä vaivasi sitä vielä tammikuussakin ja oikeastaan vasta nyt helmikuussa se on ollut taas oma itsensä. Mitään paisetta tai vastaavaa siitä ei löytynyt, mutta kavio oli rasituksen jälkeen lämmin ja jotenkin koko hevosen olemus oli vähän nuutunut. Nyt se alkaa olla taas pirteä ja kaviokaan ei enää lämpöile. Karellin kilpailujen aloitus taitaa mennä keväämmälle. Kunkulla on ajettu pitkää lenkkiä jarrukärreillä ja lumessa kahluuttaen, mutta se polki pahasti tarhassa kannalleen ja on parannellut nyt reilun viikon siitä tullutta tulehtunutta mätäpaisetta. Toivottavasti saisi sen lähipäivinä taas takaisin ajohommiin.

Paljon on tehty töitä myös varsojen kanssa: opetettavat (Nasu ja Topi) ovat olleet paljon kärrien edessä ja Topi onkin lenkkeillyt suunnilleen joka toinen päivä jo usemman kilometrin lenkkejä. Topi on oikein mukavan oloinen varsa, luonteeltaan taipuisa ja liikkeiltään muistuttaa paljon isäänsä Villiaria. Vähän pienikokoinen se on vielä, mutta toisaalta kasvanut tasaisesti koko ajan. Nasu on ollut hiukan haastavampi opetettava ja etupää tuntuu vielä olevan vähän kevyenlainen, mutta pikku hiljaa edetään. Vuotta vanhempi sisko Garmonbozia oli paljon helpompi tapaus aikanaan opettaa ajolle ja nykyään se onkin todella hyväajoinen hevonen. Sitä on ajettu välillä yksin ja välillä Karellin kanssa. Erikan kanssa oli syksyllä pieniä ongelmia, kun tammalle iski jonkinlainen uhmaikä aivan yllättäen. Se vähän särki itseäänkin, huilasi näin ollen ajohommista vähän aikaa ja palasi tammikuussa taas takaisin ajoon. Lenkkeili alkuun toisen hevosen kanssa ja nyt jo yksikseenkin. Toivotaan, että uhmailut on nyt uhmailtu, mutta aika kovaluontoisen oloinen tammahevonen tuntuu siellä 165 (tai yli?) senttisessä mörssärissä olevan...

Pitää vielä laitella yksi päivitys tämän vuoden puolella, sillä jouluviikkoahan sitä jo tässä elellään. Viimeisen päivtyksen jälkeen ei ollutkaan enää kuin yhdet ravit, joissa olimme mukana, joulukuun alussa Joensuun toiseksi viimeiset ravit. Urmas oli sattuvassa sarjassa siellä, mutta kävi kuten edelliselläkin kerralla: heti alussa laukkasi ja hylkyyn.

Nyt taulussa komeilee siis kaksi hylkyä peräkkäin - ei kiva lainkaan. Ihan mukavasti ruuna otti vauhtia laukan jälkeen, mutta ei ollut oma itsensä lainkaan ja ontui startin jälkeen. Pelästytti, että onko jalasta mennyt jotain pahastikin vialle, mutta ei se ollut turvoksissa mistään kohtaa seuraavanakaan päivänä. Vuohinen tuntui kipeältä, ilmeisti kaviohalkeama aiheutti sitten myös nivelen kipeytymisen, vaikka pidimme halkeamaa ihan viattomana juttuna. Vuohista jouduttiin siis vähän hoitamaan ja sitten päätimme samantien myös rokottaa hevoset, vaikka vielä ei olisi ollut muuten kiire. Molemmilta kaksivuotiailta myös poistettiin sudenhampaat, joten hevoset ovat nyt siis olleet pienellä huolto/rokotustauolla, mutta nyt palaillaan taas hommiin. Kelitkin ovat kyllä olleet ihan surkeat ja kunnon talvi on antanut odottaa itseään. Tällä hetkellä ei ole lunta juuri lainkaan, jäätä vain ja märkää kuravelliä joka paikka täynnä.

Kerttu muuten esiintyi noissa samaisissa 4.12 raveissa pirteästi ja oli mukavasti kolmas koko matkan johdon jälkeen. Lopussa se löysäsi sen verran, että kaksi hevosta pääsi niukasti edelle, mutta oikein hyvä esitys silti. Onnistunut varustemuutos oli toisenlainen sekki ja tamma näytti saavan aivan uudella tavalla tukea siitä.

Tämän vuoden puolella en enää tee päivityksiä blogiin, kun ei ole mitään kerrottavaakaan. Katsotaan, miten aktiivisesti ravivuotemme ensi vuonna käynnistyy, mutta kertoillaan kuulumia sitten kun niitä taas on. Nyt keskitymme peruskuntokauteen ja toivomme sitä kunnon talvea tulevaksi. Tämän loimitetun Pamaus-patsaan kuvan kera mukavaa joulun aikaa ja loppuvuotta itse kullekin! (patsashan siis vietti meillä vuoden, kun Urmas voitti vuosi takaperin ajetun Pamaus-ajon. Nyt luovutimme patsaan taas eteenpäin ja sen voitti viime Joensuun raveissa Baletin Salama. Mielellään toivotamme Pamauksen taas joskus tervetulleeksi meille takaisin, mutta tänä vuonna emme päässet valitettavasti siitä siis lainkaan kilvoittelemaan)

Ensilumi satoi tänään. Johan tuo oli aikakin, tosin sääennustuksen mukaan lumi ei kauan maassa pysy, kun vesisateet alkavat. Hevosille on tarkoitus aloittaa kuitenkin lyömään hokkikenkiä alle, koska kohtahan niitä jokatapauksessa tarvitaan.

Viime kirjoituksesta on aikaa, joten pitää ihan miettiä, mitä tässä välissä on tapahtunut. Ravirintamalla on mennyt hyvin vaihtelevasti. Lokakuun alussa Urmas oli tosi hyvä lievässä ylisarjassa Joensuussa ja voitti sen jopa aika helposti. Sen jälkeen alkoikin vaikeudet, kun tässä hommassahan ei koskaan voi tuudittautua siihen, että jos menee hyvin, se jatkuisi kovin kauan. Yleensä tulee aina pudotus maan pinnalle. Urmaksen seuraava lähtö oli maili Lappeessa, vaikka pikkuisen epäillen ainakin itse suhtauduin siihen mailin matkaan. Se ei ole Urmakselle sopiva matka minun mielestäni, sillä mailillahan juostaan aivan eri taktiikalla kuin 2100 metrin matkalla eli siis suoraviivaisesti täysillä alusta loppuun. Urmas ei kyllä ollut oikein oma itsensä tuolloin muutenkaan, sillä se hösläili turhanpäiten jo valjastuskatoksilla ja kävi muutenkin ihmeen kierroksilla ja niinhän siinä kävi, että se laukkasi lähdössä jo heti alkuunsa. Meni siis ihan plörinäksi se maili. Kerttu oli mukana Lappeessa ja oli omassa lähdössään mukavasti neljäs.

Urmaksen seuraava - ja myös viimeisin - lähtö oli sitten maakunnan mestaruus, joka oli Urmakselle hankala volttilähtö ja pakkiakin oli 20 metriä. Ei kovin hyvät lähtöasetelmat siis. Ja laukka tuli jälleen ensimmäiseen kurviin, tällä kertaa niin pitkä, että pitkäksi laukaksi tuomittiin. Vähän tahmea ruuna oli laukankin jälkeen, kun kuski ei kuullut hylkäystä ja ajoi maaliin asti. Urmaksen Viivi-sisko sen sijaan ei ollut tahmea, kun sai porhaltaa koko matkan yksin keulilla paalulta startanneena ja Viivistä tuli maakunnan mestari 2011. Viivi ansaitsi voittonsa, on sen hevosen elämä ollut sellaista vastoinkäymisten taivalta, että mukavaa kun joskus onnistuu.

Syy Urmaksen laukkoihin saattoi olla haljennut kavio: noiden Joensuun ravien jälkeen uskottiin, että vaikka se näyttää viattomalta, se vaivaa sitä. Halkeama saatiin hoidettua vuolemalla ja kengityksellä ja jotenkin koko hevonen piristyi taas ihan silmissä sen jälkeen. Mitään liikutustaukoa ei tarvinnut pitää ja ainakin itse olen ollut aika tyytyväinen Urmakseen viime aikoina. Ei tosin auta olla liian toiveikas. Mutta kokeillaan nyt varmaan kuitenkin joulukuun alussa ihan tuossa lähiradalla, että mikä on ruunalla meininki. Sen pidempiä suunnitelmia ei tehdä ennenkuin tuo startti on ajettu. Sitten päätetään, jäädäänkö tauolle vai jatketaanko. Muutama ihan sattuva sarja Urmakselle kyllä olisi joulu-tammikuussa.

Karellillakaan ei ole mennyt erikoisen hyvin. Hoito takajalkaan ei juurikaan parantunut tilannetta, vaan ongelmat jatkuivat: tamma painoi viimeisimmässä startissa taas ihan hullunkiilto silmissä ohjille puolitoista kierrosta, kaarrejuoksu oli surkeaa ja laukka tuli jo ennen viimeistä kurvia. Sama kuvio on toistunut siis jo alkaen Lappeen villimiehen tammakilvan karsinnoista. Nyt on taas ehkä pikkuisen valoa tunnelin päässä, mutta kuten Urmaksenkin kohdalla: ei auta olla liian toiveikas. Karellilla ehkä ajetaan yksi koeluontoinen lähtö vielä tänä vuonna vähän keleistäkin riippuen, mutta se jää joka tapauksessa sen jälkeen talvitauolle. Talven aikana olisi tarkoitus saada lisää voimaa erityisesti takapäähän ja toivon mukaan ensi kausi olisi vähemmän katkokainen kuin tämä viisivuotiskausi, joka on kyllä ollut Karellin kohdalla oikea ongelmavuosi.

Toiveissa olisi myös muutaman viikon pakkasjakso, jotta järvi jäätyisi kunnolla. Sama toive siis kuin kaikkina muinakin vuosina tähän aikaan: jäälle kun pääsisi taas ajamaan, niin olisipa mukava juttu!

Viimeisiä viedään tästä syyskuusta. Ilmat ovat jatkuneet lämpiminä eikä pakkasöitäkään ole ollut, joten edelleenkään ei ole päästy eroon polttiaisista. On päiviä, jolloin niitä on aivan järjettömän paljon - kuten tänään. Viikarin joutuu pahimpina päivinä aamuisin suihkuttamaan läpikotaisin ötökkäkarkotteella ja sitten illalla talliin päästyä pesemään ja rasvaamaan paksulla rasvakerroksella.

Urmas juoksi sairastelutauon jälkeen yhden lähdön vajaat pari viikkoa sitten. Se oli siinä oikein positiivinen yllätys ainakin itselle, vaikka sijoitus ei ollutkaan sen kummempi kuin kuudes. Volttilähtö oli kuitenkin kysymyksessä ja Urmas joutui vielä takamatkalle siinä, joten odotukset ennen lähtöä olivat lähinnä "kunhan nyt edes ravia menisi". Silti se teki uuden volttiennätyksen 29,8 (eli meni ekaa kertaa tähtiaikaa myös voltista!), vaikka alku oli taas aika haparointia, kuten Urmaksella aina volttilähdössä. Tuo lähtö antoi uskoa Urmaksen uuteen tulemiseen, tosin sarjoja sille on kyllä nyt tosi huonosti. Ensi sunnuntaina yritetään kuitenkin lievässä ylisarjassa Joensuussa, joka olisi autolähtö.

Karellilla oli enemmänkin odotuksia noista raveista, mutta sille tuli ihan samanlainen laukka kuin villimiehen tammakilpailun karsinnoissakin. Se johti viimeisen takasuoran loppuun, jossa se sitten taas repesi laukkaamaan. Ja hylkyyn asti. Siis jo kaksi hylättyä starttia peräkkäin! Aavistus siitä, että kaikki ei ole kunnossa vain vahvistuivat ja otimme sen jälleen kerran taivutettavaksi startin jälkeisenä päivänä. No, nythän se antoi sitten ensimmäistä kertaa ihan kunnon reaktion toiseen takaseen, jota on vähän epäiltykin ongelmien syyksi. Sehän on koko kesän ravatessaan naputtanut takasella etukavioon, mikä ei ole sillä tavalla normaalia, kun se ei ole sitä aiemmassa elämässään tehnyt. En tiedä, miksi se ei ole aiemmin reagoinut taivutukseen, mutta luultavammin jalka on ollut pikkuisen kipeä koko kesän ja kipeytyi lopullisesti villimiehen karsinnoissa, jossa sillä oli kuivan kelin kengät limaisen liukkaalla, rajun sadekuuron kastelemalla radalla ja se yritti niillä liukastella siellä. Karelli siis kävi eläinlääkärin pakeilla tällä viikolla ja näin ollen suunniteltu Erkki I. Pesosen muistoajo jää siltä väliin. Harmi. Oli ajateltu sitä ns. kakkostavoitteeksi kun se Villimies meni kuten meni, mutta ehkä päivä vielä paistaa Karellillekin joskus ja jossain. Tähän mennessä se ei ole yhdessäkään "isommassa" kisassa ollut täysin kunnossa, viime vuonna jouduttiin jäämään kahdesta nuorten sarjasta poiskin ensin turvonneen kintereen ja sitten räkätaudin vuoksi. Vauhtia tamma on saanut tänä kesänä lisää kovasti, joten ehkä meidän aikamme tulee vielä... Voittosumma on Karelilla vielä suhteellisen pieni, mikä on hyvä sen kannalta, että se pääsee vielä helpompiin lähtöihin jonkun aikaa.

Muuten tallilla ei mitään ihmeellistä: Viivi lähti Pyhäselkään, joten tallissa on peräti kaksi vapaata karsinaa kun Kasellekin on Pyhäselässä, eikä luultavasti enää takaisin tule. Menisihän tuossa vaikka muutama opetettava varsa nyt, kun noihin karsinoihin ei ainakaan toistaiseksi ole omasta takaa ketään tulossa.

Juu, myönnän, olen hieman myöhässä tässä päivityksessä, koska huutokauppa oli ja meni jo viikko sitten. Mutta tässä siis jotain kuvia ja tunnelmia Ypäjällä 16.9.2011 olleesta varsahuutokaupasta. Ensi kertaa olimme mukana ko. tapahtumassa ja olihan se kokemus! Huutokauppa tilaisuutena oli oikein onnistunut, mutta toki kasvattajien puolesta harmitti, kun monenkin varsan kohdalla hinnat jäivät turhan alhaisiksi. Varsat olivat järjestään todella hyvin hoidettuja ja selkeästi näki, että niiden eteen oli tehty paljon työtä. Tokihan huutokauppa on hyvä paikka esitellä omaa kasvatustoimintaansa, joten toivottavasti kasvattajat ottivat sen siltä kannalta ja jaksavat jatkaa työtään hevoskasvatuksen parissa. Ja kyllähän siellä laadusta maksettiinkin, sillä Yankee Gliden tytär ZEST KEMP, jolla on kolmantena emänä Flory Messenger eli mm. Express It:in ja Express Riden emä, maksoi 26 000 euroa.

Ennen huutokauppaa kävimme Ypäjän hevosopiston talleilla tutustumassa kun ei ole siellä ihan hetkeen tullut oltua. Jos tarkkaan muistan, niin viimeksi olen itse siellä käynyt v. 1997. Kovasti yllätyin, kun yhdessä karsinassa söi juuri niitettyä heinää PYSTERI (i. Hiluri e. Systi), joka Kertun emänisä ja syntynyt 1984! Eli ikää tällä teräsvaarilla on niinkin paljon kuin 27 vuotta. En tiennyt että tämä ori on enää elossakaan, mutta niin vain näytti olevan hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Ei tosin suostunut nostamaan päätään heiniltä, vaikka kuinka viheltelin...

Seuraavassa kuvassa on jalkojen kylmäyksessä ULLERI (i. Taikuri e. Alleri), joka on valtion omaa hevosjalostusta ja varsin menestynyt tamma muuten: 19 startista se on juossut 11 voittoa ja rahaa tähän mennessä 23 490 euroa. Ennätys 6 vuotiaalla tammalla on 25,8.

Mutta sitten siihen itse huutokauppaan. Huutokaupattavana oli siis poisjääntien myötä noin yhdeksänkymmentä 1-vuotiasta ravurivarsaa, joista 5 suomenhevosta ja loput lämminverisiä. Tässä valmistellaan huutokauppaa varten ALL RIGHT BOOST:ia, tammavarsaa, jonka isä on Keaton Zet ja emä Red Rose Prinsess 16,6. Emänemä on jalostuspalkinnolla A palkittu tamma Big Bag, joka on jättänyt mm. 13,2 aikaisen, 174 590 euroa tienanneen aikansa menestystamman Pamela Bagin.

Myyjät saivat alkaa esitellä varsoja ostajille jo iltapäivän aika. Kemppi-tallin varsat esittäytyivät yleisölle moneen otteeseen. Tässä toiseksi kallein kemppi eli ZUMBA KEMP (i. Nothern Ensign e. Dame Edna Hanover), jonka hinta nousi huutokaupassa 8000 euroon. Hinnan toki ymmärtää hyvin, sillä emä on jättänyt hyvää jälkeä, mm. Derby-voittaja Quicksilver Kempin enn. 14,3 158 393 euroa. Ja tämä tamma oli oikeasti tosi upea, omasta mielestäni tämä oli hienoin kemppivarsa. Liikkeet olivat todella hyvät tällä tammalla.

Hullumman näköinen ei ollut tämäkään orivarsa ZAJAC KEMP (i. Northern Ensign e. Stormont Catrina).

Tässä sitten se 26 000 euroon noussut eli ZEST KEMP (i. Yankee Glide e. Proud Service 14,2). Emä on jättänyt mm. jenkkilässä yli 200 tuhatta dollaria tienanneen ja 10,3 ennätyksen omaavan jälkeläisen. Eli tammalla on eittämättä kovat odotuksen niskassaan ja tokihan se on suvultaan Suomen mittakaavassa Eliittiä isolla eellä. Rakenteessakaan ei näyttänyt olevan pahempia puutteita ja varsa liikkuikin ihan hienosti.

Oma suosikkini kaikista oli kuitenkin tämä: CAPEHILL'S CUTE ( i. Wildwood Express e. Dreaming With You 19,3). Todella kaunis tamma, kuten nimikin kertoo!

 Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin syksyn 2011 varsahuutokaupasta!